Varsinais-Suomen Positiivinen Rakennemuutos

Nuoret huomioitava Varsinais-Suomen positiivisessa rakennemuutoksessa

Emma Lindqvistin ja Sasu Haapasen mielipidekirjoitus. Julkaistu 30.12.2018 Turun Sanomissa.

Varsinais-Suomen maakuntahallitus kävi maanantaina 17.12.2018 lähetekeskustelun maakunnan tavoitteista tulevaan hallitusohjelmaan. Keskustelussa maakunnan kannalta tärkeiksi teemoiksi nousivat maakunnan positiivisen rakennemuutoksen ja työllisyyden kehityksen tukeminen sekä osaavan työvoiman saatavuus. Varsinais-Suomessa olisi nyt hyvä aika pohtia niitä tukitoimia, joita erityisesti maakuntamme nuoret tarvitsevat muutoksen keskellä.

Positiivisella rakennemuutoksella ei saa oikeuttaa vastoinkäymisiä ja ongelmia, joita nuoret kohtaavat siirtyessään työelämään.

Positiivisen rakennemuutoksen keskellä vauhtisokeus uhkaa päättäjiä: kasvua ja elinvoimaa tavoitellaan silläkin hinnalla, että uusien työpaikkojen määrä nähdään vain lukuna, eikä laatua muisteta tarkastella. Vaikka työttömyys ja erityisesti nuorisotyöttömyys ovat laskussa koko Varsinais-Suomessa, laadukasta edunvalvontaa ei saa unohtaa. Positiivisella rakennemuutoksella ei saa oikeuttaa vastoinkäymisiä ja ongelmia, joita nuoret kohtaavat siirtyessään työelämään.

Maakuntamme nuoret tarvitsevat kokonaisvaltaista ja pitkäjänteistä tukea opiskeluun ja työllistymiseen. Maakunnan kansanedustajien tulee tukea päätöksenteossaan maksutonta ja laadukasta perusopetusta ja toisen asteen koulutusta sekä suomalaisen tutkimus- ja kehitysrahoituksen kasvattamista ja innovaatioiden tukemista. Työvoiman ja työn kohtaanto-ongelmaan on panostettava entistä enemmän, ja muuntokoulutusta on tarjottava tulevaisuudessa myös muille kuin insinööriopiskelijoille. On muistettava, että tälläkin hetkellä Varsinais-Suomen suurin työnhakijaryhmä löytyy keskiasteen koulutetuista, eli ammatti- tai ylioppilastutkinnon suorittaneista.

Työn murroksessa nollatuntisopimukset, epätyypilliset työsuhteet, määräaikaisten sopimusten ketjuttaminen ja uudet järjestäytymättömät työpaikat luovat ennenkokemattomia haasteita nuorten työelämään siirtymiselle. Yhden työpaikan palkka ei enää välttämättä riitä toimeentuloon ja on otettava tunteja useammalta eri työnantajalta. Erityisesti alustatalous riipii tällä hetkellä perinteisten työmarkkinoiden lainalaisuuksia: työehtosopimukset puuttuvat kokonaan ja ulkomaisen työnantajan direktiolla tuntipalkat polkevat suomalaisia pohjapalkkoja laittomuuden rajoilla.

Varsinaissuomalaiset nuoret tarvitsevat lisää ja parempia mittareita työelämänsä edunvalvontaan.

Positiivisella rakennemuutoksella koreilu tai työllisyyslukujen seuraaminen orjallisesti ei riitä – varsinaissuomalaiset nuoret tarvitsevat lisää ja parempia mittareita työelämänsä edunvalvontaan. Mittareilla tulisi pystyä seuraamaan nuorten työelämään merkittävästi vaikuttavia seikkoja, kuten viikottaisia tuntimääriä, järjestäytymistä, palkkatasoa, peruspalkkaa, ohjausta ja koulutusta, luottamusvaltuutettujen valitsemista sekä työterveyden järjestämistä. Varsinaissuomalaisten päättäjien on nyt aika muistaa, että nuoremme ansaitsevat pitkäjänteistä tukea koulutukseensa ja työelämäänsä. Ehkä nuoremme voivat jo parinkymmenen vuoden päästä kertoa meille, näyttäytyikö rakennemuutos heille positiivisena vai ei.

Emma Lindqvist – vas, Raisio
Sasu Haapanen – vas, Turku

Kansikuva: Rannikkoseutu / Päivi Savolainen

Valtuustoaloite: Maksuton ehkäisy alle 25-vuotiaille raisiolaisille

Raision kaupunki päätti tänään olla tarjoamatta maksutonta ehkäisyä alle 25-vuotiaille nuorille.
Tein valtuustoaloitteen maksuttoman ehkäisyn tarjoamisesta reilu vuosi sitten ensimmäisenä valtuustoaloitteenani. Sote-lautakunta päätti lopulta äänestyksen jälkeen, ettei ehkäisymäärärahaa sisällytetä vuoden 2019 talousarvioon. Aloitteeni käsiteltiin tänään kaupunginvaltuuston kokouksessa, ja esitin vastauksen muuttamista, minkä lisäksi Vasemmiston valtuustoryhmä oli valmis esittämään määrärahaa takaisin talousarvioon. Esitykseni kaatui lopulta äänestyksessä äänin 25 – 16 (2 tyhjää).

Ohessa valtuustossa pitämäni puheenvuoro:

Raision kaupunginvaltuusto on tänään päättämässä olla tarjoamatta maksutonta ehkäisyä alle 25-vuotiaille nuorille. Päätös olla varaamatta talousarvioehdotukseen aloitteen valmistelun mukaista määrärahalisäystä on taas yksi lisä päätösten listaan, jossa nuoria ja heidän asioitaan pidetään tietoisesti vähemmän merkityksellisinä muihin kuntalaisiin verrattuna. Itse en voi hyväksyä tätä, vaan esitän, että Raision kaupunginvaltuusto vastaa aloitteeseen seuraavasti: Raision kaupunki päättää tarjota maksuttoman ehkäisyn alle 25-vuotiaille raisiolaisille.

Raisiossa pohditaan jatkuvasti, kuinka asukasmäärä ja verotulot saataisiin kasvuun. Omiin nuoriin ei kuitenkaan olla valmiita tekemään tarvittavia satsauksia. Oma elinvoimaisuutemme ja houkuttelevuutemme kuntana on loppujen lopuksi paljon muutakin kuin vain raitiotie, jos palveluita ei pidetä ajantasaisina, laadukkaina ja kaikki kuntalaiset huomioivina.

Maksuton ehkäisy on paljon muutakin kuin vain nuorille tarjottava ehkäisyväline. Se on valistusta, seksuaalikasvatusta, yhteisiä päätöksiä ja sukupuolittuneen ehkäisykäsityksemme haastamista. Se on sukupuolten moninaisuuden huomioimista ja oman seksuaalisuuden tutkimista ja hyväksymistä.

Valtuustoaloitteeni jättämisen jälkeen yhä useampi kunta on siirtynyt maksuttoman ehkäisyn pariin – myös naapurikaupunkimme Turku muiden 34 kunnan lisäksi. Maksuton ehkäisy ei ole tulevaisuudessa poikkeus, vaan uusi normaali. Ovathan esimerkiksi THL, Väestöliitto ja Kätilöliitto suositelleet ehkäisyn maksuttomuutta jo vuosien ajan.

Tänään minua ei niinkään harmita se, kuinka sote-lautakunta lopulta päätyi olemaan varaamatta määrärahaa, vaan se, kuinka en onnistunut aloitteellani herättämään aiheen ansaitsemaa keskustelua. Maksuton ehkäisy on paljon muutakin kuin vain nuorille tarjottava ehkäisyväline. Se on valistusta, seksuaalikasvatusta, yhteisiä päätöksiä ja sukupuolittuneen ehkäisykäsityksemme haastamista. Se on sukupuolten moninaisuuden huomioimista ja oman seksuaalisuuden tutkimista ja hyväksymistä.

Olen tyytyväinen siihen, kuinka johtava ylilääkäri Arto Raassina ja ylihoitaja Jaana-Sofia Saarinen huomioivat vastauksessaan myös seksuaalikasvatuksen merkityksen ja seksitautien ehkäisyn osana maksutonta ehkäisyä.
Seksuaalikasvatuksen ja psykososiaalisen tuen määrää kouluissa ja kasvatuksessa tulisi lisätä. Ei olisi vanhemmillekaan pahitteeksi ymmärtää enemmän sukupuolten moninaisuudesta, translain uudistuksesta tai siitä, kuinka seksuaalikasvatuksessa on loppujen lopuksi aika vähän tekemistä itse seksin kanssa.

Meidän tulee nähdä ennaltaehkäisevät toimet tärkeämpänä kuin ehkäisystä aiheutuvat kustannukset.

Maksutonta ehkäisyä on perinteisesti perusteltu sillä, kuinka aborttien ehkäisy maksaa itse aborttitoimenpiteiden kustannuksia vähemmän. Todellisia aborttien aiheuttamia kustannuksia on mahdotonta arvioida, sillä raskaudenkeskeytys on paljon muutakin kuin fyysinen toimenpide: monella ajatus päätöksestä seuraa mukana läpi elämän. Meidän tulee nähdä ennaltaehkäisevät toimet tärkeämpänä kuin ehkäisystä aiheutuvat kustannukset.

Halusin herättää ajatuksia ehkäisykeskustelun sukupuolittuneisuudesta ja binäärisyydestä

Itse tein aloitteen maksuttomasta ehkäisystä nimenomaan sen takia, että nuoret ansaitsevat turvaa ja tukea ehkäisyn aloittamiseen ja koska halusin herättää ajatuksia ehkäisykeskustelun sukupuolittuneisuudesta ja binäärisyydestä. Raision tulee tänään liittyä 35:n muun maksutonta ehkäisyä tarjoavan kunnan joukkoon, ja toivon päättäjien muistavan tämän: nuoret ansaitsevat panostuksia ja ennaltaehkäiseviä palveluita, nuoret ovat tulevaisuuden veronmaksajia ja perheenperustajia, myös nuoria kiinnostavat hyvät peruspalvelut, ei vain se, pääseekö Turkuun bussilla vai ratikalla (vai Föli-fillarilla).

Sen takia tänään esitänkin, että Raision kaupunki päättää tarjota maksuttoman ehkäisyn alle 25-vuotiaille nuorille ja varaa määrärahan maksuttomaan ehkäisyyn alle 25-vuotiaille vuoden 2019 talousarvioon.

TESit selkokielisiksi

Vasemmistonuoret: TESit selkokielisiksi!

Varsinais-Suomen Vasemmistonuoret vaatii, että työehtosopimuksista on saatava selkokieliset versiot. Selkokielinen TES on tarjottava luettavaksi työsopimuksen solmimisen yhteydessä.

Mielestämme työehtosopimukset ovat tällä hetkellä vaikeaselkoista sopimustekstiä, jonka sisäistäminen ei onnistu monelta. TESien vaikeaselkoisuus asettaa erityisesti nuoret, maahanmuuttajat, muunkieliset sekä henkilöt, joilla on kielellisistä vaikeuksia, eriarvoiseen asemaan työpaikalla. Omien oikeuksien tunteminen on vaikeutunut nykypäivän työkulttuurissa entisestään: epätyypilliset työsuhteet ja nollatuntisopimukset ovat mahdollistaneet työsuhteiden kierrättämisen ja ketjuttamisen. Nuoret eivät uskalla tai osaa kyseenalaistaa huonoja työoloja tai työnantajan määräyksiä, koska pelkäävät työsuhteidensa puolesta. Vaadimme, että maamme hallitus ottaa vastuuta vastuullisesta nuorten työllistämisestä ja osallistuu työehtosopimusten selkokielistämiseen.

Vaadimme, että vastuu työehtosopimusten selkokielistämisestä ei saa jäädä vain ammattiliittojen vastuulle, vaan valtion on tuettava asiaa. Esitämme, että “TES tutuksi” -kampanja voisi tehdä työehtosopimusten sisältöä tutuksi selkokielellä sekä erilaisissa formaateissa, kuten animaatioina, sarjakuvina tai podcasteina.

Esitämme, että työnantajan on tarjottava selkokielinen työehtosopimus työntekijän luettavaksi työsopimuksen solmimisen yhteydessä. Työsopimuksissa tai työpaikalla ei mielestämme saisi viitata ylimalkaisesti TESiin, vaan selkokielinen sopimusteksti tulisi olla aina saatavilla.

Emma Lindqvist Vappupuhe 2018

Vappupuhe 2018

Hyvät ystävät ja toverit!

Vietämme tänään vappua juhlistaaksemme kevään tuloa, valon saapumista ja pimeän ajan kukistumista. Ennen kaikkea meille tänään tänne kokoontuneille vappu on tärkeä pyhä, sillä se on työväenliikkeen ja opiskelijoiden juhla, työläisten vapaapäivä sekä päivä, jolloin saamme luvalla ja tarkoituksella puhua työväen oikeuksista.

Juhlahumun ja ilakoinnin lomassa on syytä muistaa myös niitä lähtökohtia, joiden ansiosta saamme tänään, tiistaina, jäädä pidempään nukkumaan ja juoda luvan kanssa kuohuvaa.

Vappu on meille vasemmistolaisille erityisen tärkeä juhlapäivä. Vappua tarvitaan, jotta saisimme vähintään kerran vuodessa muistutuksen siitä, kuinka tärkeää työväen äänen esille tuominen, päätöksenteon hajauttaminen ja poliittisen eliitin heikentäminen on demokratian ja tasa-arvon kannalta.

Ystävät ja toverit,

Työläisen asema ei ole nykypäivänä taattu. Erityisesti duunarin asemaa on heikennetty nykyisen hallituksemme aikana. On päästy nauttimaan kikystä ja aktiivimallista, sotesopasta ja maku-uudistuksesta. Näin työväen juhlapäivänä lienee ajankohtaista miettiä, löytyykö puoluekentältä enää yhtään aidosti työväen asiaa ajavaa puoluetta. Onko Vasemmisto enää vilpittömästi duunarin puolue – ehdimmekö punavihreässä kuplassamme ja maailmanparannuspuuhiltamme enää ajaa työväen asiaa?

Vasemmiston tulevaisuus on korkeakoulutettu, monikulttuurinen ja moniääninen. On siis ymmärrettävää, että moni pitkän linjan vasemmistolainen on huolissaan siitä, kuuluuko duunarin ääni enää puolueen ja aatteemme tulevaisuudessa.

Vappu on ylioppilaiden ja työväen juhla, aivan kuten Vasemmistokin on yhtä lailla niin duunareiden kuin akateemikkojenkin puolue – käytännön ja taidon, tiedon ja tutkimuksen sulautuma.

Ystävät ja toverit! Vasemmiston riveissä on tilaa jokaiselle iästä, taustasta, koulutusasteesta tai tittelistä riippumatta. Meidän ei tarvitse pelätä puolueemme poikkeavan polultaan yksittäisten henkilöiden tai agendojen takia, sillä toimintamme perustuu Vasemmisto-aatteeseen. Tämän aatteen ydin ei muutu ajan tai ympäristönkään muovaamana. Vasemmisto-aate on ennen kaikkea vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa. Vasemmisto-aate on solidaarisuutta, minkä takia vetoankin sinuun, toveri: kuinka usein sinä muistat katsoa sinulle vieraita asioita näiden arvojen kautta? Kuinka usein muistat, että toisen tasa-arvo ei ole pois sinun tasa-arvostasi?

Hyvät ystävät ja toverit!

Vasemmisto on luokkatietoinen. Siinä, missä aiemmin luokka perustui koulutusasteeseen, rikkauteen ja ammattiasemaan, nykyään luokan, statuksen, voi nähdä perustuvan enemmänkin asemaan ja vaikuttamismahdollisuuksiin yhteiskunnassa. Nykypäivän luokkasyrjintä voi perustua sukupuoleen, ihonväriin, seksuaaliseen suuntautumiseen, uskontoon, vammaan, ikään… Nykypäivän luokkaeliittiin kuuluu se, jolla on verkostoja, tärkeitä ystäviä, valtaa ja ääntä. Nykypäivän luokka on mahdollisuuksien tasa-arvoa, tai sen puuttumista.

Rikastuvassa ja kehittyvässä maailmassa yhä harvempi puolue ja poliitikko on pienen puolella. Aktiivimalli kurittaa työttömiä, eläminen kallistuu ja varallisuuserot kasvavat, rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Vasemmisto on aina ollut ja tulee aina olemaan pienen puolella, luokkatietoinen, solidaarinen. Sen sijaan, että pelkäisimme turhaan, ajaako Vasemmisto enää duunarien oikeuksia, meidän tulisi pystyä laajentamaan käsitettä perinteisestä duunarista. Duunari ei ole enää vain metallityöläinen, tehtaan poika tai fyysisen työn raataja. Minäkin olen duunari, ja niin olet sinäkin. Kyse ei ole enää työn luonteesta, vaan siitä, teetkö kakkua vai jaatko sitä.

Hyvät ystävät ja toverit!

Aikana, jona kansanedustajat siirtyvät kesken kauden yksityisen sektorin palvelukseen, loikkarit vaihtavat puolueesta toiseen, Harkimo perustaa Liikkeen ja Väyrynen vaihtaa viikoittain mieltään voimme olla onnellisia, että olemme juuri Vasemmiston riveissä. Aikana, jolloin päättäjät kritisoivat omia puolueitaan siitä, ettei puolueorganisaatioissa toteudu demokratia, ettei enemmistön ääni kuulu ja että päätökset tehdään tilataksin takapenkillä, meidän täytyy pitää omistamme entistä parempaa huolta. Meidän täytyy kysyä, annammeko äänen luokkasyrjinnän kohteelle vai nostammeko itsemme eliittiin. Meidän tulee muistaa, että toisen tasa-arvo ei ole pois omastamme. Lopulta, meidän täytyy muistaa, ettei Vasemmiston politiikka ole yksilön politiikkaa, vaan yhdessä tekemistä ja pienen puolella seisomista. Ei synny taistelua ilman yhteistä rintamaa!

Hauskaa vappua, työväen ja ylioppilaiden juhlaa kaikille!

Sisällissodan muistojuhla Raisiossa

Muistatko sisällissodan?

“Muistatko sisällissodan?” kysyy kevään Vasemmistonuorten mielipide- ja kulttuurilehden Liberon kansijuttu. Sisällissodasta on puhuttu kuluneen alkuvuoden aikana enemmän kuin aiemmin koko elämäni aikana. On julkaistu sisällissodasta kertovia artikkeleita, pengottu arkistoja, haastateltu tutkijoita ja kuultu kansan muistoja. On jopa tilattu Yleisradion toimesta räppäri Palefacelta kappale ja musiikkivideo Laulu Sisällissodasta -minisarjaan. “Sota, jota me kannetaan sisällä, sukupolvissa pojat saa isältä”, tiivistää Paleface kansan kipuilut kappaleessaan.

Sisällissodan muistoista kyseli myös Ylen toimittaja pyytäessään minua haastateltavaksi sisällissodan muistojuhlan taustadokumenttiin. Arkkipiispa Kari Mäkinen järjestää vuoden 1918 tapahtumien muistotilaisuuden Turun tuomiokirkossa toukokuussa. Tilaisuudessa Turun seudun poliittisten nuorisojärjestöjen edustajat laskevat yhdessä muistopaikoille seppeleet, taustalla kuullaan minidokumentin muodossa nuorten ajatuksia sisällissodasta. “Muistatko sisällissodan?” toimittaja kysyi ja kehotti tuomaan haastattelutilanteeseen mukaan valokuvia ja suvun muistoja sisällissodasta. Kerroin toimittajalle ettei meillä ole ollut tapana keskustella perheeni tai sukuni kesken sisällissodasta, vaikka sukuni onkin kotoisin Karjalan Kuolemajärveltä, sisällissodan ensimmäisen taistelun paikalta. Toimittaja oli varma, ettei perheessäni ole puhuttu sisällissodasta kipeiden muistojen ja pitkään jatkuneen keskustelukulttuurin sulkeutuneisuuden takia.

Uskon väittämän, vaikka koen, että kipeiden muistojen tilalle on tullut sisällissodan jälkeen uusia, kuten evakkolaisuuteen ja talvisodan kauhuihin liittyvät muistot. Totesin toimittajalle, etten aio puhua haastattelussa sukuni sisällissotamuistoista.
Koen, että me lama-ajan lapset, viimeistään milleniaalit, saatamme olla se ensimmäinen sukupolvi, joka on vapaa sisällissodan taakasta. En aio keksiä suvun kipeitä muistoja tai rinnastaa nykypuolueita sisällissodan aikaisiin punaisiin ja valkoisiin vain, jotta toimittaja saisi draaman kaarta dokumenttiinsa, erityisesti, kun arkkipiispan tilaisuudella halutaan symbolisoida kansakunnan eheytymistä sekä yhteistä tulevaisuuteen suuntautumista. Minun sukupolveni voisi olla ensimmäinen sukupolvi, joka osaa tarkastella sadan vuoden takaisia tapahtumia objektiivisesti, tietoa ja tutkimusta hyödyntäen, syitä ja tapahtumia tarkastellen, nykypäivään peilaten.

Sisällissodan muistaminen, muisteleminen, dokumentointi ja läpinäkyvyys on tärkeää. Todettakoon, että näin sata vuotta sisällissodan jälkeen meillä on vihdoin lupa muistaa ja puhua asioista niiden oikeilla nimillä, ilman voittajien tai häviäjien stigmaa, tarvetta puolustautua tai syyttää. Toisaalta näin sata vuotta sisällissodan jälkeen me, jotka emme muista tai emme ole kuulleet sukumme tarinoita saamme vihdoin tutustua aiheeseen luotettavaa tietoa ja tutkimusta hyödyntäen.

On ensiarvoisen tärkeää puhua sisällissodasta, sen syistä ja seurauksista, muistaa ja vaalia tietoa. Satavuotista itsenäistä Suomea ei kuitenkaan ole rakennettu vastakkainasettelun avulla tai hiljentämällä toisen osapuolen ääntä. Satavuotias Suomi on rakennettu yhteistyöllä, erilaisten ihmisten toimesta ja erilaisista taustoista huolimatta. Ennen kaikkea tulevaisuutta ei rakenneta kylvämällä vastakkainasettelun siementä tulevaisuuden päättäjien yhteistyön alkutaipaleelle. Laskemme arkkipiispan muistojuhlassa symboliset seppeleet osapuolten muistopaikoille, emme etsi historiasta syitä olla pitämättä toisistamme. Me nuoret voimme olla tarpeeksi monen sukupolven päässä sisällissodasta kysyäksemme: missä viipyy sisällissodan uhrien yhteinen muistomerkki? Sen sijaan, että meitä kysyttäisiin kaivelemaan ja muistamaan sukujemme kipeitä muistoja kansallisessa televisiossa, voisimme muistaa koko maata kohdannutta kriisiä yhdessä, oppien ja kunnioittaen.

Niin tärkeää kuin muistaminen ja muistelu onkin, sisällissodan tarinaa tulee kertoa myös tutkimuksen ja todisteiden avulla. Aika ja vallitseva narratiivi muokkaavat kertomuksia, varsinkin kun yksikään näistä kertomuksista ei enää perustu omaan henkilökohtaiseen muistoomme. Tietoa ja dokumentointia tarvitaan, jotta voisimme estää sisällissodan kauheuksia toteutumasta enää uudelleen. Hyvinvointiyhteiskunta, niin Suomessa kuin Euroopassakin perustuu nimenomaan kantapään kautta oppimiseen ja pitkäjänteiseen tavoitteelliseen yhdessä työskentelyyn.

Miksi me suomalaiset sitten määritämme yhä itsemme niin paljon sodan kautta sen sijaan, että määrittelisimme itsemme suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kautta? Ehkäpä siksi, että niin Suomessa kuin Euroopassakaan hyvinvointiyhteiskuntaa ei olisi rakennettu yhtä ponnekkaasti ilman sodan kauhuja. Kun Suomessa talvisodan henki kokosi kansan yhteen, Euroopassa fasismin kauhut ajoivat Eurooppa-aatteen isät Altiero Spinellin ja Ernesto Rossin unelmoimaan vapaasta ja yhteisestä Euroopasta, jossa liittolaiset ja vastustajat työskentelisivät yhdessä sen eteen, etteivät Euroopan ”vanhat järjettömyydet” enää koskaan toistuisi.

Se, ettei meillä nuorilla välttämättä olisi sukupolven muistissa tarinoita sisällissodasta ei tarkoita, ettemme ymmärtäisi sotaa. Sisällissodan taustalla kyti kamppailu vallasta, ennen kaikkea osa kansasta koki, ettei heillä ole mahdollisuutta vaikuttaa omiin asioihinsa, kuten nykyäänkin me nuoret koemme olevamme yhä enemmän perinteisen päätöksenteon ulkopuolella. Elämme jatkuvassa epävarmuudessa muutoksen ja uudistusten keskellä. Meiltä ei voi enää lapsena kysyä, mitä tahdomme isoina tehdä, sillä tulevaisuutemme ammatteja ei ole vielä keksitty silloin, kun aloitamme koulutiemme. Työskentelemme prekarisaation, epätyypillisten työsuhteiden maailmassa ja olemme tarvittaessa töihin kutsuttavia, nollatuntilaisia, osa-aikaisia ja ennen kaikkea korvattavissa.

Epävarman ja muuttuvan maailman keskellä nuoret jäävät usein äänettä. Poliittisiin virkoihin päätyy yhä enemmän rikkaita eliitin edustajia, kun taas vähäosaisemmat ja ennen kaikkea nuoret sukupolvet tuntevat yhä useammin, ettei heillä ole ääntä tai mahdollisuutta vaikuttaa heitä koskeviin päätöksiin.
Sata vuotta sitten, ennen vuoden 1917 kuntavaalilain asettamista kuntavaaleissa äänestäminen ja vaikuttaminen keskittyi lähinnä maanomistajien oikeudeksi. Valta jakautui ja osa kansasta tunsi, ettei heillä ole mahdollisuutta vaikuttaa omiin asioihinsa. Tahdottiin nousta barrikadeille ja saada kansan ääni kuuluviin. Myös nykypäivänä suuri osa kansasta on aliedustettuna päätöksenteossa. Kun viime kuntavaaleissa koko kansan äänestysprosentti oli 58,3, alle 25-vuotiaista harvempi kuin joka kolmas käytti äänioikeuttaan. 25–34-vuotiaistakin vain 40 % äänesti viime kuntavaaleissa. Nyky-Suomen vahva perustuslaki takaa nuorille mahdollisuuden asettua ehdokkaaksi ja äänestää, miksei mahdollisuutta sitten hyödynnetä, miksi nuoret jäävät vaikuttamismahdollisuuksien ulkopuolelle? Tämänhetkisten päättäjien profiileja tarkastellen ei varmasti yllätä, että innokkaimmat äänestäjät löytyvät 55–69-vuotiaiden ryhmästä.

Kun nykynuori pohtii päätöksentekoa ja politiikkaa, hän kokee jo jääneensä systeemin ulkopuolelle. Puhutaan “sedistä” ja siitä, kuinka “sedät ei tajuu”.
Tilanne tuntuu lohduttomalta, halutaan vaikuttaa perinteisen politiikan ulkopuolella. Hjallis Harkimon Liikekin sen on huomannut: hektiseen aikaan kaivataan matalaa valtaa, mahdollisuuksia nopeampaan vaikuttamiseen ja kansan ääntä. Nuoret ovat kiinnostuneita yksittäisistä itseään lähellä olevista teemoista ja aiheista, tahdotaan mieluummin allekirjoittaa ja jakaa netissä kansalaisaloitteita kuin sitoutua vuosiksi puoluepolitiikkaan.

Sata vuotta sitten taistelu vallasta kärjistyi mielenosoituksiin ja mellakoihin, lopulta sisällissotaan. Osa kansasta vaati ääntään kuuluviin ja mahdollisuutta vaikuttaa, vaikka sitten vallankumouksen keinoin. Vaikka vahvan perustuslain, läpinäkyvän demokratian, vapaan lehdistön ja kansainvälisen yhteisön ansiosta sisällissotaa ei voisikaan syttyä vuoden 2018 Suomessa, voimme silti peilata elämäämme sadan vuoden takaiseen. Nykynuoriso ja nuoret aikuiset eivät ole valmiita muuttumaan politiikan takia, mutta olisiko politiikka valmis muuttumaan nuorten ja nuorten aikuisten takia? Odotammeko niin kauan, että koko maan äänestysprosentti laskee alle 30:n vai olemmeko valmiita uudistamaan politiikkaa ja päätöksentekoa sekä lisäämään vuoropuhelua, matalaa valtaa ja lähidemokratiaa? Ennen kaikkea, olemmeko valmiita sisällissodan hengessä tasapainottamaan valtaa – kenties jakamaan tai luopumaan omastamme?

Ystävät ja toverit, hyvää sisällissodan muistovuotta, muistelkaa ja muistakaa!