Blogi

ilmastonmuutos_eduskuntavaalit

Kuinka torjun ilmastonmuutoksen vaikutuksia päättäjänä?

Ilmastonmuutos on aikamme ja tulevaisuutemme suurin turvallisuusuhka, johon meidän tulee varautua kaikin mahdollisin keinoin. Ilmastonmuutoksen vaikutusten minimoiminen on ensisijaisesti yhteiskunnan, ei yksilön asia. Me suomalaiset olemme mukavuudenhaluista kansaa, emmekä ole valmiita tinkimään elämäntavoistamme, ellei joku ohjaa meitä tekemään parempia valintoja. Ilmastotalkoisiin osallistuminen on myös varallisuuskysymys, minkä takia yhteiskunnan rakenteiden on tärkeää ohjata kuluttamista oikeaan suuntaan.

Ilmastopopulismin keskellä päättäjien tulisi pystyä esittämään ja vaatimaan konkreettisia keinoja tulevasta ilmastokatastrofista selviytymiseen. Sen sijaan, että uskoisimme markkinoiden voivan torjua ilmastonmuutosta, meidän tulisi luopua ympäristölle haitallisista yritys- ja verotuista. Sen sijaan, että odottaisimme yksilöiden oppivan kuluttamaan kestävämmin ja ympäristötietoisemmin, meidän tulisi tukea ilmastotietoista elämäntapaa yhteiskunnan taholta.

Ilmastokriisi on jo selvitetty. Meillä on faktat ja keinot.

Greta Thunberg

Meidän on pakko opetella käyttämään ympärillämme olevia uusiutuvia resursseja kestävästi ja valmistautua ilmastonmuutoksen tuomiin eriarvoistaviin vaikutuksiin, kuten köyhyyteen ja ilmastopakolaisuuteen. Vaikka emme voi enää pysäyttää ilmastonmuutosta, voimme hillitä sen tuhoja ja mukautua tuleviin olosuhteisiin.

Voimme ratkaista ongelman ainoastaan tunnustamalla lähtökohdat. Ilmastonmuutosta ei pysäytetä, mutta sen tuhoisia ja eriarvoistavia vaikutuksia voidaan vähentää lähiresursseja ja uusiutuvaa energiaa hyödyntämällä, kestävällä ja inhimillisellä Euroopan laajuisella pakolaispolitiikalla sekä työn ja perusturvan uudelleen järjestämisellä. Ilmastovaikuttaja Greta Thunbergin sanoin: ”Ilmastokriisi on jo selvitetty. Meillä on faktat ja keinot.”

Ilmastokriisiin reagoiminen perustuu yksinkertaisesti siihen, että meidän tulee leikata päästöjämme, lisätä hiilinielujamme ja tuoda rahavirrat tukemaan muutosta.

Talouskasvua ympäristön kustannuksella?

Poliittisessa keskustelussa talous ja ilmastonmuutoksen vaikuusten torjunta rinnastetaan usein keskenään. Mielestäni on kummallista luoda vastakkainasettelua talouden ja elinkelpoisen planeettamme välille – ilman luontoa ja ympäristöä meillä ei ole saatavillamme puhdasta ilmaa, vettä, ruokaa tai virkistyspaikkoja. En voi hyväksyä, että ilmastonmuutoksen vaikutukset ja kustannukset asetetaan kolikon kääntöpuoliksi: jos pelaamme korttimme taitavasti, luomme ilmastotalkoisiin osallistumalla innovaatioita ja työllisyyttä Suomeen. Tulevaisuudessa, jossa ilmastonmuutoksen mukaan tuomiin tuhoihin ei ole varauduttu, ei ole tarvetta työpaikoille. Mielestäni ympäristölle haitallisista tuista on luovuttava. Ruoantuotantoon tarvitaan kestävän ruoan ohjelma, joka tukee kasvisruokavalion lisäämistä, eettistä ruoantuotantoa ja lähiruoan kuluttamista.

Ilmastotekoja Varsinais-Suomessa

Varsinais-Suomessa yhdeksi tärkeimmistä ilmasto- ja ympäristökysymyksistä nousee Itämeren suojelu ja rehevöitymisen torjuminen. Jokainen varsinaissuomalainen on vastuussa omasta Itämeri-jalanjäljestään, jossa suurena vaikuttajana on mm. lihansyönti.

Julkisen liikenteen tukeminen on Varsinais-Suomessa tärkein yksittäinen liikkumiseen liittyvä ilmastoteko. Meidän tulee tukea lähiraideliikenteen kehittymistä ratahankkeiden myötä sekä laajentaa Föli maakunnanlaajuiseksi verkostoksi yhdenvertaisen liikkumisen mahdollistamiseksi. Ruotsin-laivojen kaltaisten saastuttavien ylellisyyskulkuneuvojen tukeminen valtion taholta on lopetettava, ja Turku-Tukholma-välille etsittävä kestävää liikkumistapaa.

Kestävää metsänkäyttöä ja luonnossa virkistäytymistä

Kestävä metsänkäyttö ja luonnon moninaisuuden säilyminen vaatii kestävää metsätaloutta. Jos vähennämme hakkuitamme Suomessa, mutta pidämme puunkulutuksemme samalla tasolla tai jopa nostamme sitä, saatamme ulkoistaa ongelmamme Venäjän kaltaisiin tuontimaihin. Tärkeintä on varmistaa, että kotimainen metsänkasvatus on kestävää ja korjuu ekologista. Ensiharvennuksiin ja hakkuiden jälkeisiin istutuksiin on panostettava. Erityisen tärkeää olisi pohtia, kuinka saamme mahdollisimman paljon hiiltä sidottua metsiimme ja rakennuksiimme. Hakkuita tulisi myös tarkastella entistä enemmän luonnon monimuotoisuuden turvaamisen kannalta.

Saatamme ulkoistaa kulutuksemme ulkomaille, muttemme koskaan voi ulkoistaa tarvettamme virkistäytyä ja levätä luonnossa sekä nauttia lähimetsistämme.

Virkistys- ja luontopaikkojemme määrä ja pinta-ala laskee jatkuvasti, ellemme ala äänekkäästi vaatia niiden tarkempaa merkitsemistä kaavaan tai luonnonsuojelualueiksi muuttamista. Saatamme ulkoistaa kulutuksemme ulkomaille, muttemme koskaan voi ulkoistaa tarvettamme virkistäytyä ja levätä luonnossa sekä nauttia lähimetsistämme. Omassa kotikunnassani olemme saaneet todistaa, kuinka asfalttipinnoite on vallannut yhä useamman lähimetsän ja luontokohteen. Raision kokoisessa kaupungissa meillä ei ole varaa luopua enää yhdestäkään luontokohteesta: virkistys- ja luonnonsuojelualueidemme tulevaisuus turvataan vain pitkäjänteisellä ja suunnitelmallisella päätöksenteolla.

Kaivoslaki uusiksi

Tarvitsemme Suomeen uuden kaivoslain, joka näkee, että Suomen luonnonvarat ovat kansallista omaisuutta. Suomalainen maaperä, vesistöt ja luonnonvarat on nähtävä kansallisena omaisuutena, joka ei kuulu pikavoittoja tavoitteleville yrityksille. Kestävää tulevaisuutta tuleville sukupolville ei suojata myymällä yhteistä omaisuuttamme ja kulttuuriperintöämme.

Maaperämme on meidän!

Suomessa jokaisenoikeudet takaavat kaikille mahdollisuuden nauttia luonnosta ja sen antimista. Jokaisenoikeuksissa on kyse ainutlaatuisesta kulttuurista, josta muualla maailmassa voidaan vain haaveilla – kulttuurista, johon me suomalaiset kasvamme ja josta on pidettävä kiinni. Jokaisenoikeuksiin liittyy myös vastuita, eikä oikeuksista nauttiva saa aiheuttaa vähäistä suurempaa haittaa luonnolle tai ympäristölle. Tämän vastuun tulee koskea ennen kaikkea maaperäämme hyödyntäviä kaivosyhtiöitä, pohjavettämme havittelevia suuryrityksiä sekä ilmaamme saastuttavia tehtaita. Sen sijaan että päästäisimme ulkomaalaiset yritykset tyhjentämään maaperämme rikkauksista sekä viemään voitot sekä ja ulkomaille, meidän täytyy suojella kansallisomaisuutemme lailla mahdollisimman pian.

Meidän tulee laajentaa jokaisenoikeuksien ajattelutapaa myös luonnonvaroihimme: “Jätä luonto siistimpään kuntoon kuin saapuessasi.” Tulevat sukupolvet syntyvät epäreiluun tilanteeseen, jossa suomalainen kansallisomaisuus on pirstaleina maailmalla ja yhteistä luontoamme on pilattu. Meidän tulee varmistaa, että myös tulevat suomalaiset saavat nauttia luonnostamme ja sen antimista sekä kertoa ylpeinä suomalaisista jokaisenoikeuksista maailmalle. Suomen tulee toimia suunnannäyttäjänä ja esikuvana yhteisten luonnonvarojemme sekä ympäristömme vaalimisessa.

Eduskuntavaaliehdokas Emma Lindqvist

Oppivelvollisuusiän nostaminen tukemaan aidosti maksutonta toista astetta

Peruskoulun jälkeinen koulutus ei ole yhdenvertaisesti kaikkien nuorten ulottuvilla, vaikka Suomen lainsäädäntö sitä edellyttää. Pelkkä maksuton peruskoulutus ei enää takaa työllistymistä. Nykyiset työmarkkinat edellyttävät vähintään toisen asteen tutkintoa.

Samalla kun työelämän vaatimukset kovenevat, kouluttautuminen kallistuu. Toisen asteen opinnot vaativat panostuksia kirjoihin, läppäreihin, työvälineisiin ja vaatteisiin.

Jokaisella suomalaisella on oikeus kouluttautua maksutta taustastaan riippumatta, ilman syrjäytymisvaaraa!

Politiikan, demokratian ja tasa-arvon ei tulisi olla sitä, että hyvin elämässään pärjäävät, kaiken saaneet keski-ikäiset vievät elämäänsä vasta aloittavilta eväät onnistumiseen. Suomen valttikortti on aina ollut tasa-arvoistava peruskoulu ja toinen aste. Jokaisella tulisi olla mahdollisuus maksuttomaan toisen asteen koulutukseen perhetaustasta ja varallisuudesta riippumatta. Suomen perustuslakikin sen sanoo: ”Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä.” (16 §)

Riittävä lähiopetus on opiskelijan oikeus

Maassa, jossa syrjäytyminen alkaa jo peruskoulussa ja syrjäytymiseen vaikuttavat erityisesti perheen sosiaaliluokka ja asema yhteiskunnassa, olisi hyvinvointivaltion asia taata jokaiselle nuorelle turvallinen nuoruus, jossa syrjäytymistä ehkäistään mm. koulutuksen keinoin. Ammattia ei opita kotona, sosiaalisia suhteita ei luoda yksin, eikä aikuisuudesta opita ilman aikuisen esimerkkiä. Riittävän ja laadukkaan lähiopetuksen tulisi olla suomalaisen koulutusjärjestelmän kruununjalokivi, asia, jota viemme maailmalle ja joista meidät tunnetaan.Riittävä lähiopetus on myös tasa-arvokysymys, jolla on syrjäytymistä ehkäisevä vaikutus.

Amisopiskelijoille on taattava riittävä ja laadukas lähiopetus. Vain riittävä lähiopetus takaa työelämän taidot ja säännöt, antaa eväitä kehittää oppimistekniikoita sekä antaa opiskelijalle mahdollisuuden reflektoida omia ajatuksiaan opettajan asiantuntijan kanssa. Lähiopetus turvaa myös sosiaalisten suhteiden kehittymisen, ryhmässä ja ihmisten ilmoilla. Lähiopetus on myös opiskelijan oikeus turvalliseen aikuiseen arjessa.

Toisen asteen opiskelijahuoltoon ja opiskelijoiden jaksamiseen tulee panostaa ja lukion erityisopettajia tulee palkata lisää. Riittävä ja laadukas opinto-ohjaus on opiskelijan tuki niin opintojen aikana kuin valmistumisen jälkeenkin. Opinto-ohjauksen riittävät resurssit pitää turvata määrittelemällä yhdelle opinto-ohjaajalle enintään 200 ohjattavaa.

Aidosti maksuton ja syrjäytymistä ehkäisevä toinen aste varmistetaan nostamalla oppivelvollisuusikää 18 ikävuoteen. Oppivelvollisuus on opiskelijan oppioikeus: tae siitä, että oppimismahdollisuudet ovat yhdenvertaiset taustasta ja varallisuudesta riippumatta.

Mälikkälä-Kuninkoja luonnonsuojelualue

Mälikkälä-Kuninkoja ansaitsee luonnonsuojelualueensa

“Suomen suurimman risteyksen” Raision tunnetuin risteys katoaa lähivuosina kartalta, kun E18-tien muutostyöt painavat tien Raision keskustan kohdalta tunneliin. Raision maine asfaltti- ja betonipäällysteisenä kaupunkina on kuitenkin turvattu myös tulevaisuudessa, jos Raisio jatkaa uusien teiden suunnittelua ja rakentamista viimeaikaiseen tapaansa.

Syksyllä hävisimme taistelun Raisionjokilaakson asfalttipäällysteistä tietä vastaan, ja Raisionkaaren jatke kummittelee tulevaisuudessakin kaupungin talousarvioissa. Maanantaina Raision kaupunginhallitus otti kantaa Turun yleiskaavaluonnokseen ja ilmaisi samalla halunsa rakentaa uuden tieyhteyden Myllyyn, tällä kertaa Satakunnantie-Kuloistentie-välille.

Toteutuessaan uusi tie vaarantaa Mälikkälä-Kuninkojan ikimetsän, luonnon monimuotoisuuden ja lajiston elinympäristön. Tien kannattaminen antaa myös selvän viestin kaupunginhallituksen kannasta alueelle esitettyyn luonnonsuojelualueeseen. Jo tuhannet raisiolaiset ja turkulaiset ovat kannattaneet luonnonsuojelualueen perustamista vaativaa kuntalaisaloitetta.

Mälikkälä-Kuninkoja luonnonsuojelualue

Myllyn tieyhteyttä tulisi tarkastella ennen kaikkea tarveperusteisesti: Myllyyn pääsee jo nyt useaa eri reittiä. Tien puolustajia luonnonsuojelualuestatus huolettaa, siitä kun ei päästäkään nopeasti kaavamuutoksella eroon. Todellisuudessa voimme tuhota luontokohteitamme jo liiankin helposti, emmekä tule koskaan saamaan kadotettuja luontoarvoja entisen kaltaisina takaisin. Kallisarvoiset avainbiotoopit ja ikimetsät eivät synny ihmisen toimesta, vaan ajan ja suojelun myötävaikutuksella.

Luonnonsuojelualuetta ei perusteta kevyin perustein, vaan alueen on täytettävä tietyt edellytykset ennen statuksen myöntämistä. Mälikkälä-Kuninkoja sulkee sisäänsä arvokkaita avainbiotooppeja, elinympäristöjä ja luonnonarvoja ja ansaitsee luonnonsuojelualueensa.

Saatamme ulkoistaa kulutuksemme ulkomaille, muttemme koskaan voi ulkoistaa tarvettamme virkistäytyä ja levätä luonnossa sekä nauttia lähimetsistämme. Tulevaisuudessa tarvitsemme yhä suunnitelmallisempaa ja kunnianhimoisempaa suhtautumista Raision luonto- ja virkistyskohteisiin, ennen kuin täytämme viimeisetkin lähimetsämme teillä.

Varsinais-Suomen Positiivinen Rakennemuutos

Nuoret huomioitava Varsinais-Suomen positiivisessa rakennemuutoksessa

Emma Lindqvistin ja Sasu Haapasen mielipidekirjoitus. Julkaistu 30.12.2018 Turun Sanomissa.

Varsinais-Suomen maakuntahallitus kävi maanantaina 17.12.2018 lähetekeskustelun maakunnan tavoitteista tulevaan hallitusohjelmaan. Keskustelussa maakunnan kannalta tärkeiksi teemoiksi nousivat maakunnan positiivisen rakennemuutoksen ja työllisyyden kehityksen tukeminen sekä osaavan työvoiman saatavuus. Varsinais-Suomessa olisi nyt hyvä aika pohtia niitä tukitoimia, joita erityisesti maakuntamme nuoret tarvitsevat muutoksen keskellä.

Positiivisella rakennemuutoksella ei saa oikeuttaa vastoinkäymisiä ja ongelmia, joita nuoret kohtaavat siirtyessään työelämään.

Positiivisen rakennemuutoksen keskellä vauhtisokeus uhkaa päättäjiä: kasvua ja elinvoimaa tavoitellaan silläkin hinnalla, että uusien työpaikkojen määrä nähdään vain lukuna, eikä laatua muisteta tarkastella. Vaikka työttömyys ja erityisesti nuorisotyöttömyys ovat laskussa koko Varsinais-Suomessa, laadukasta edunvalvontaa ei saa unohtaa. Positiivisella rakennemuutoksella ei saa oikeuttaa vastoinkäymisiä ja ongelmia, joita nuoret kohtaavat siirtyessään työelämään.

Maakuntamme nuoret tarvitsevat kokonaisvaltaista ja pitkäjänteistä tukea opiskeluun ja työllistymiseen. Maakunnan kansanedustajien tulee tukea päätöksenteossaan maksutonta ja laadukasta perusopetusta ja toisen asteen koulutusta sekä suomalaisen tutkimus- ja kehitysrahoituksen kasvattamista ja innovaatioiden tukemista. Työvoiman ja työn kohtaanto-ongelmaan on panostettava entistä enemmän, ja muuntokoulutusta on tarjottava tulevaisuudessa myös muille kuin insinööriopiskelijoille. On muistettava, että tälläkin hetkellä Varsinais-Suomen suurin työnhakijaryhmä löytyy keskiasteen koulutetuista, eli ammatti- tai ylioppilastutkinnon suorittaneista.

Työn murroksessa nollatuntisopimukset, epätyypilliset työsuhteet, määräaikaisten sopimusten ketjuttaminen ja uudet järjestäytymättömät työpaikat luovat ennenkokemattomia haasteita nuorten työelämään siirtymiselle. Yhden työpaikan palkka ei enää välttämättä riitä toimeentuloon ja on otettava tunteja useammalta eri työnantajalta. Erityisesti alustatalous riipii tällä hetkellä perinteisten työmarkkinoiden lainalaisuuksia: työehtosopimukset puuttuvat kokonaan ja ulkomaisen työnantajan direktiolla tuntipalkat polkevat suomalaisia pohjapalkkoja laittomuuden rajoilla.

Varsinaissuomalaiset nuoret tarvitsevat lisää ja parempia mittareita työelämänsä edunvalvontaan.

Positiivisella rakennemuutoksella koreilu tai työllisyyslukujen seuraaminen orjallisesti ei riitä – varsinaissuomalaiset nuoret tarvitsevat lisää ja parempia mittareita työelämänsä edunvalvontaan. Mittareilla tulisi pystyä seuraamaan nuorten työelämään merkittävästi vaikuttavia seikkoja, kuten viikottaisia tuntimääriä, järjestäytymistä, palkkatasoa, peruspalkkaa, ohjausta ja koulutusta, luottamusvaltuutettujen valitsemista sekä työterveyden järjestämistä. Varsinaissuomalaisten päättäjien on nyt aika muistaa, että nuoremme ansaitsevat pitkäjänteistä tukea koulutukseensa ja työelämäänsä. Ehkä nuoremme voivat jo parinkymmenen vuoden päästä kertoa meille, näyttäytyikö rakennemuutos heille positiivisena vai ei.

Emma Lindqvist – vas, Raisio
Sasu Haapanen – vas, Turku

Kansikuva: Rannikkoseutu / Päivi Savolainen

Itsenäisyys on itsemääräämisoikeutta ja vastuuta

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Minulle itsenäisyys tarkoittaa erityisesti itsemääräämisoikeutta. Itsemääräämisoikeutta omasta kielestä, omasta kulttuurista ja omasta minuudesta, liittyi se sitten kehoon, identiteettiin tai elämäntapaan. Itsenäisyys tarkoittaa vastuuta – vastuuta yhteisöstä, turvallisuudesta ja ympäristöstä.

Itsenäisyyspäivä herättää minussa osittain ristiriitaisia tunteita. Oma isoisäni oli sotaveteraani ja evakko. Isoisäni taisteli 17-vuotiaana jatkosodassa puolustaakseen itsenäistä Suomea ja joutui jättämään perheineen Karjalan Kannaksen aluemenetysten myötä ja muuttamaan Kuolemajärveltä Varsinais-Suomeen. Yhteiskuntamme arvostaa ja kunnioittaa sotaveteraaneja ja vaatii ajoittain menetettyä Karjalaa takaisin. Aikanaan evakot kuitenkin kohtasivat suoranaista rasismia, syrjintää ja väheksyntää, eikä uusia tulokkaita aina toivotettu tervetulleiksi.

Olen iloinen siitä, että 101-vuotiaassa itsenäisessä Suomessa saan äänestää, ottaa kantaa minulle tärkeisiin asioihin ja olla lain edessä tasavertainen muiden suomalaisten kanssa riippumatta sukupuolestani tai taustastani. Itsenäisyyspäivä herättää minussa myös huolta – hakaristiliput ja natsimarssit eivät kuulu itsenäisyyspäivään.

Tänään toivotan hyvää itsenäisyyspäivää kaikille itsensä suomalaiseksi mieltäville. Toivon, että voisimme oppia evakkojen tarinoista ja siitä, kuinka kansallinen tragedia ja ajoittainen asiaton kohtelu muuntui lopulta kansakuntaa yhdistäväksi asiaksi: vaikeista ajoista selvittiin yhdessä, eikä toveria jätetty hädän hetkellä.

Onnea 101-vuotias Suomi!

Kuva @HelsinginVasemmistonuoret