Olen ehdolla eduskuntavaaleissa 2027 Varsinais-Suomen vaalipiirissä Vasemmistoliiton listalla.
Nykyisessä poliittisessa tilanteessa päätös ehdokkuudesta ei lopulta ollut vaikea. Vaikka ruuhkavuosiin mahtuisi monenlaista tekemistä, haluan myös olla mukana tekemässä suomalaisen hyvinvointivaltion kunnianpalautusta – kääntämässä lapsiperheköyhyyden ja työttömyyden laskuun ja lyhytnäköisen talouspolitiikan suunnan ennaltaehkäisevään, kauas katsovaan malliin.
Olen kyllästynyt maan nykyisen hallituksen talouspuheeseen, jossa päätökset perustellaan säästötoimilla, vaikka todellisuudessa päätöksillä on vain vähän tai ei lainkaan vaikutusta valtion talouteen. Valtion taloutta paikataan kuntia ja hyvinvointialueita kurittamalla ja ennaltaehkäisevistä toimista leikkaamalla. Samalla kun valtionosuuksista leikataan, kunnille sysätään jatkuvasti lisää vastuita, kuten nyt alikompensoidun TE-uudistuksen yhteydessä nähtiin käyvän.
Hyvätuloisten suosiminen pienituloisten kustannuksella ei ole talousviisautta vaan arvopäätös. En halua elää Suomessa, jossa pienituloiset kisaavat somessa lahjoituksista ja ruoka-apu perustuu hyväntekeväisyyteen, tai jossa lääkäriin pääsevät ne, joilla on varaa. Hyvinvointivaltiossa tulo- ja hyvinvointieroja ratkotaan verotuksen keinoin.
Hyvä arki kuuluu kaikille
Kun elämän perusasiat ovat kunnossa, ihminen pystyy opiskelemaan, tekemään työtä, osallistumaan ja rakentamaan omaa elämäänsä. Hyvän elämän peruspalikat rakentuvat riittävästä toimeentulosta, omasta asunnosta, työpaikasta, terveydestä, sosiaalisista suhteista ja mahdollisuudesta osallistua kansalaisyhteiskuntaan.
Uskon, että jokaisella on yhteiskunnassamme tärkeä rooli riippumatta siitä, kuinka monta euroa hän tuottaa vaikkapa suomalaiseen vientiteollisuuteen. Yhteiskunnassamme tulisi arvostaa enemmän humaaneja arvoja ja esimerkiksi kolmannen sektorin ja vapaayhteistyön merkitystä yhteiskunnalle ja yksilölle. Erilaisia osallistumisen tapoja mahdollistettaisiin paremmin perustulon myötä.
Mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen, hyvään työelämään ja ennaltaehkäiseviin palveluihin ovat jokaisen perusoikeus.
Käytännössä:
- siirtyminen riittävään ja vastikkeettomaan perustuloon, jonka rinnalla työn ja sosiaaliturvan yhdistäminen on helppoa
- perusturvan vahvistaminen ja lapsiperheköyhyyden määrätietoinen vähentäminen
- lisää kohtuuhintaista, voittoa tavoittelematonta vuokra-asumista ja asunnottomuuden poistaminen
- henkilökohtaiset työllisyyspalvelut ja pitkäaikaistyöttömille oikeus työhön, koulutukseen tai muuhun yksilölliseen tukeen
- palkalla on tultava toimeen ja epävarmaa työelämää on suitsittava: perusteettomiin määräaikaisuuksiin, vastentahtoiseen osa-aikatyöhön tai alustatyöhön ja työntekijöiden oikeuksien kiertämiseen puututaan
- mahdollisuus kouluttautua ja vaihtaa alaa myös kesken työuran ilman kohtuutonta toimeentuloriskiä
- mielenterveyspalveluihin pääsy nopeasti ja matalalla kynnyksellä sekä riittävästi apua jo ennen kriisiä
- perusterveydenhuoltoon pääsy oikea-aikaisesti ja hoidon jatkuvuuden vahvistaminen
- lasten, nuorten ja perheiden matalan kynnyksen palvelut sekä turvalliset maksuttomat paikat, joissa nuoret voivat viettää aikaa
- jokaiselle lapselle ja nuorelle mahdollisuus vähintään yhteen mieleiseen harrastukseen perheen tuloista riippumatta
- kulttuurin, kirjastojen ja muiden kaikille avointen yhteisten tilojen turvaaminen sekä kulttuurin yhdenvertaisen saavutettavuuden parantaminen
- kansalaisjärjestöille pitkäjänteiset toimintaedellytykset ja ihmisille nykyistä enemmän mahdollisuuksia osallistua yhteiskuntaan myös palkkatyön ulkopuolella
- syrjinnän torjuminen ja sateenkaari-ihmisten, vammaisten sekä muiden vähemmistöjen oikeuksien ja palvelujen saavutettavuuden vahvistaminen.
Ennaltaehkäisy – vastuullisen talouden perusta
Leikkausten oikeuttaminen säästöihin vedoten tulee lopettaa, mikäli päätösten taloudellisia kokonaisvaikutuksia ei voida osoittaa.
Valtion taloutta ei tule paikata kuntia ja hyvinvointialueita kurittamalla ja ennaltaehkäisevistä toimista leikkaamalla. Uusien vastuiden sysääminen kuntien ja hyvinvointialueiden harteille ilman kompensaatiota tulee lopettaa. Valtionosuusuudistus tulee vihdoin saattaa loppuun.
Hyvätuloisten suosiminen pienituloisten kustannuksella ei ole talousviisautta vaan arvopäätös. Hyvinvointivaltiossa tulo- ja hyvinvointieroja ratkotaan verotuksen keinoin.
Käytännössä:
- päätösten talous-, hyvinvointi- ja lapsivaikutusten arviointi ennen merkittäviä leikkauksia
- ennaltaehkäisevien palveluiden käsitteleminen tulevaisuuden ja hyvinvoinnin investointeina, ei helppoina säästökohteina
- hyvinvointialueiden rahoitus vastaamaan todellista palvelutarvetta
- hyvinvointialueille verotusoikeus ja enemmän todellista taloudellista itsehallintoa
- epärealistisen alijäämien kattamispakon höllentäminen ja enemmän aikaa pitkäjänteisiin uudistuksiin
- sote-rahat julkisten peruspalveluiden vahvistamiseen yksityisen hoidon tukemisen sijaan
- kuntien valtionosuusuudistus loppuun ja uusien tehtävien täysi kompensointi kunnille
- progressiivisempi verotus ja verotuksen painopisteen siirtäminen työstä suuriin tuloihin, pääomiin ja varallisuuteen
- koulutuksen, nuorisotyön, kulttuurin, liikunnan ja järjestötoiminnan tunnistaminen hyvinvointia ja taloutta vahvistaviksi investoinneiksi
- päätöksenteon onnistumisen mittaaminen eurojen lisäksi terveys-, hyvinvointi-, työllisyys- ja eriarvoisuusvaikutuksilla.
Kestävää tulevaisuutta rakentamassa
Teknologian, tekoälyn ja yhteiskunnan sähköistymisen pitää parantaa ihmisten arkea ja rakentaa kestävää hyvinvointia – ei tapahtua vain teknologian tai lyhyen aikavälin talouskasvun ehdoilla.
Uusien suurten investointien on tuotettava Suomeen muutakin kuin sähkönkulutusta. Niiden tulee synnyttää työpaikkoja, verotuloja, osaamista ja korkean arvonlisän toimintaa. Erityisesti datakeskusten kaltaisten hankkeiden kokonaisvaikutuksia on pystyttävä tarkastelemaan kansallisesti yksittäisten kuntien sijaan.
Jokaisella tulee olla yhtäläinen pääsy datan ja teknologioiden äärelle, ja palvelua tulee saada myös ilman digiosaamista ja älylaitteita. Teknologian murroksessa suurimman vastuun tietoturvasta, resurssien riittävyydestä ja luonnonvarojen suojelemisesta kantavat ne tahot, jotka myös hyötyvät tilanteesta eniten.
Jokaisella tulee olla yhtäläinen pääsy datan ja teknologioiden äärelle, ja palvelua tulee saada myös ilman digiosaamista ja älylaitteita. Teknologian murroksessa suurimman vastuun tietoturvasta, resurssien riittävyydestä ja luonnonvarojen suojelemisesta kantavat ne tahot, jotka myös hyötyvät tilanteesta eniten.
Käytännössä:
- datakeskus- ja muiden energiaintensiivisten investointien kansallinen kokonaisohjaus ja niiden sähkö-, vesi-, maankäyttö- ja aluetaloudellisten vaikutusten arviointi
- julkisten tukien ja veroetujen sitominen osoitettaviin hyötyihin Suomelle: työpaikkoihin, verotuloihin, osaamiseen ja korkean arvonlisän toimintaan
- datakeskusten hukkalämmön ja muun hukkaenergian hyödyntäminen aina kun se on teknisesti ja alueellisesti järkevää
- samat työelämän pelisäännöt kaikille: vihreä tai digitaalinen siirtymä ei saa synnyttää Suomeen kaksia työmarkkinoita
- työntekijöiden mahdollisuus kouluttautua ja päivittää osaamistaan tekoälyn ja teknologisen murroksen muuttaessa työelämää
- vaihtoehto digitaaliselle asioinnille keskeisissä julkisissa palveluissa
- tekoälyn ja algoritmien läpinäkyvä käyttö julkisessa päätöksenteossa sekä oikeus ihmisen tekemään arvioon itseä koskevissa merkittävissä päätöksissä
- julkisen datan, kriittisten tietojärjestelmien ja digitaalisen infrastruktuurin tietoturvan ja yhteiskunnallisen hallinnan vahvistaminen.
Luonnon rajoja ei voi neuvotella uusiksi
Luontoa ei voida kohdella vihreän kasvun ilmaisena raaka-ainevarastona. Luontokadon pysäyttäminen, lähiluonnon säilyttäminen ja luonnonvarojen kulutuksen vähentäminen on asetettava uusien investointien reunaehdoiksi.
Ilmastokriisiä ja luontokatoa ei ratkaista vaatimalla yksittäiseltä ihmiseltä täydellisiä kulutusvalintoja. Yhteiskunnan tehtävä on tehdä kestävästä arjesta helppoa, saavutettavaa ja kohtuuhintaista sekä ohjata yrityksiä ja taloutta toimimaan luonnon kantokyvyn rajoissa.
Luonto ei ole loputon raaka-ainevarasto. Metsillä, soilla, vesistöillä ja muulla luonnolla on arvo myös silloin, kun sitä ei voida mitata euroissa. Luonnon monimuotoisuuden turvaamisen on oltava todellinen reunaehto rakentamiselle, teollisuudelle ja luonnonvarojen käytölle.
Ilmastopolitiikan on oltava sosiaalisesti oikeudenmukaista. Fossiilisista polttoaineista irtautuminen ei saa tarkoittaa sitä, että muutoksen kustannukset kasautuvat pienituloisille samalla kun suurimmat saastuttajat jatkavat entiseen tapaan.
Suomi ei saa ratkaista omaa ilmasto- ja luontokriisiään siirtämällä ympäristöhaittoja, kaivostoimintaa ja luonnonvarojen ylikulutusta muualle maailmaan. Vihreän siirtymän pitää olla ekologisesti ja sosiaalisesti kestävä myös Suomen rajojen ulkopuolella.
Käytännössä:
- saastuttaja maksaa -periaatteen vahvistaminen niin, että ympäristöhaittojen kustannukset eivät jää yhteiskunnan maksettaviksi.
- Suomen ilmastolain tavoitteista kiinni pitäminen sekä päästöjen vähentäminen ja hiilinielujen vahvistaminen
- metsien, soiden ja maatalousmaan hiilinielujen ja hiilivarastojen vahvistaminen
- arvokkaiden metsien, soiden, vesistöjen ja muiden luontokohteiden suojelun lisääminen sekä luonnon monimuotoisuuden huomioiminen maankäytössä
- Saaristomeren ravinnekuormituksen määrätietoinen vähentäminen erityisesti maa- ja metsätalouden kuormitukseen vaikuttamalla ja samalla tuottajia muutoksessa tukemalla
- joukkoliikenteeseen, kävelyyn ja pyöräilyyn investoiminen niin, että vähäpäästöinen liikkuminen on todellinen vaihtoehto myös muualla kuin suurimpien kaupunkien keskustoissa
- kasvipohjaisen ruoan saatavuuden parantaminen ja kestävän ruokajärjestelmän rakentaminen yhdessä ruoantuottajien kanssa
- ilmastonmuutokseen varautuminen myös kunnissa: kaupunkivihreä, hulevesien hallinta, helteisiin varautuminen ja luonnon omien rakenteiden hyödyntäminen
- luonnonvara- ja ilmastovaikutusten ottaminen aidosti huomioon suurten investointien kokonaisarvioinnissa
- vihreän siirtymän raaka-aineiden ja tuotantoketjujen ympäristö- ja ihmisoikeusvaikutusten huomioiminen – päästöjä tai luontokatoa ei saa vain ulkoistaa Suomen ulkopuolelle
