Suomalaisten nuorten Pisa-tulokset ovat jälleen heikentyneet (Pisa-ensituloksia, julkaistu 8.9.2026), ja selitykseksi laskuun ollaan ehditty tarjota mediassa ja poliitikkojen sosiaalisen median tileillä kaikkea kännyköistä maahanmuuttoon ja nuorten keskittymiseen. Tulosten tulkitsemisessa haasteellisinta on se, että kun Pisa-tutkimus kertoo vain oppimistuloksista, trendien taustasyihin se ei pureudu.
Suomalaisten nuorten osaaminen on laskenut pitkään. Vuoden 2025 Pisa-tutkimuksessa matematiikan ja lukutaidon tulokset heikkenivät jälleen, vaikka toisaalta Suomi sijoittui edelleen kaikissa kolmessa pääaineessa OECD-keskiarvon yläpuolelle. Tuloksissa huomio kiinnittyy erityisesti heikosti suoriutuvien oppilaiden osuuteen, joka on kasvanut selvästi viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Ruudut haastavat keskittymiskykyämme
Kuultuani Pisa-tuloksista ensimmäinen mieleeni tullut mahdollinen taustasyy liittyi nykyajan ilmiöön: tietenkin tulokset laskevat maailmassa, jossa puhelin piippaa, näytöllä välkkyvät sisällöt vaihtuvat muutaman sekunnin välein ja pitkän tekstin lukeminen tuntuu välillä aikuisestakin työläältä. Pisa-tulokset eivät kuitenkaan todista, että some tai ruutuaika olisivat yksiselitteisesti Suomen tuloslaskun taustalla.
Arvailun varaan jäävistä taustavaikuttimista huolimatta tutkimus antaa silti aihetta kysyä, mitä lukemisen ja keskittymisen tavoille on tapahtunut? OECD:n mukaan kiireinen mutta epätarkka lukeminen on yleistynyt voimakkaasti, ja Pisa-tutkimuksen Suomen tutkimusjohtaja Arto K. Ahonen on nostanut esiin vähentyneen painetun tekstin lukemisen yhdeksi mahdolliseksi osatekijäksi.
Fyysisten oppimateriaalien pariin on patistettu myös kotikaupungissani Raisiossa. Valtuutettu Eveliina Tyyskänen ja Vasemmiston ryhmä jättivät vuoden 2024 syksyllä valtuustoaloitteen sen puolesta, että painettuja oppimateriaaleja tarjottaisiin aktiivisemmin digitaalisten materiaalien rinnalle.
Mielestäni kirjaston roolia ei myöskään voi korostaa liikaa. Olen tehnyt kovasti töitä sen puolesta, että Raisiossa kirjaston resursseihin ja kouluyhteistyöhön panostettaisiin. Raisiossa ollaankin nyt valmistelemassa lukutaitostrategiaa ja palkattu kirjastopedagogi lukutaitotyöhön panostamiseksi.
Harjoittelu tekee mestarin
Mielestäni yksi mielenkiintoisimmista Pisa-tutkimuksen tuloksista liittyy ponnisteluun ja sinnikkyyteen. Tutkimuksen mukaan vain 41 prosenttia suomalaisnuorista kertoo lisäävänsä ponnisteluaan, kun tehtävä muuttuu vaikeaksi, kun taas OECD-maiden keskiarvo on 60 prosenttia. Suomessa sinnikkyys on myös poikkeuksellisen vahvasti yhteydessä luonnontieteiden tuloksiin.
Toisaalta samaan aikaan 75 prosenttia suomalaisnuorista sanoo olevansa uteliaita monista asioista ja 77 prosenttia uskoo, että omaa älykkyyttään voi kehittää työn ja harjoittelun avulla.
Tuloksista ei siis voi suoraan vetää johtopäätöstä ”laiskoista nykynuorista”, vaan käsissämme on paljon kiinnostavampi kysymys siitä, miksi kiinnostus ja usko oppimiseen eivät aina muutu pitkäjänteiseksi tekemiseksi.
Oman huomionsa soisin myös nuorten tulevaisuudenuskolle. Nuorisobarometri osoittaa nuorten tulevaisuususkon heikentyneen voimakkaasti. Vuonna 2025 enää 17 prosenttia 15–29-vuotiaista suhtautui optimistisesti maailman tulevaisuuteen, kun vielä vuonna 2021 osuus oli 39 prosenttia. Omaankin tulevaisuuteensa optimistisesti suhtautuvien osuus on laskenut: vuoden 2025 Nuorisobarometrissa heitä oli 62 prosenttia.
Mitä sinnikkyydelle tapahtuu, jos kokemus tulevaisuudesta on se, ettei oma yrittäminen välttämättä johda mihinkään? Miltä kouluttautuminen näyttää, jos työnsaanti tuntuu epävarmalta? Tai ajatus omasta aikuisuudesta maailmassa, jossa uutisia hallitsevat sota, ilmastonmuutos, talouskriisit ja jatkuva puhe siitä, ettei hyvinvointivaltioon enää ole varaa?
Keväällä julkaistu opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntijaraportti nostaa nuorten tulevaisuususkon heikkenemisen taustalle juuri tällaisia asioita: globaalit kriisit, yhteiskunnan rakenteelliset muutokset, nuoriin kohdistuvat paineet, yksilökeskeisyyden sekä kokemukset sukupolvien välisestä epäoikeudenmukaisuudesta. Myös sillä on väliä, miten nuorista ja tulevaisuudesta julkisuudessa puhutaan.
Luokkahuoneen melu häiritsee
Opettajiin ja opettamiseen liittyvät mittarit näyttäytyvät Pisa-tuloksissa positiivisina. Suomalaisoppilaat arvioivat saavansa opettajilta verrattain paljon tukea: 82 prosenttia kertoo saavansa lisäapua sitä tarvitessaan ja 71 prosenttia sanoo opettajan jatkavan opetusta, kunnes oppilaat ymmärtävät.
Suomalaiskoulut kärsivät opettajapulasta OECD-keskiarvoa harvemmin, mutta luokkahuoneissa häiriötä aiheuttavat täysin muut kuin opetuksesta johtuvat seikat: lähes kolmannes oppilaista kertoo melun ja häiriöiden haittaavan useimpia tai kaikkia luonnontieteiden tunteja. Oppimisrauhaa ja pienempiä ryhmiä kaivattaisiin siis nykyistä enemmän.
Maahanmuuttajataustaiset oppilaat tulosten syntipukkeina
Useampi kansanedustaja ehti heti tulosten julkistuksen jälkeen jo syyttää sosiaalisessa mediassa maahanmuuttajataustaisia oppilaita tulosten laskusta.
On totta, että maahanmuuttajataustaisten oppilaiden osaamiseroista pitää pystyä puhumaan suoraan, mutta tällä kertaa kielen osaamiseen tai sosioekonomiseen asemaan liittyviä itsestäänselvyyksiä kiinnostavampaa on nk. hyväosaisten oppilaiden osaamisen lasku. Uusissa Pisa-tuloksissa osaaminen heikkeni luonnontieteissä ja lukutaidossa tilastollisesti merkitsevästi juuri ylimmässä sosioekonomisessa neljänneksessä, kun alimman neljänneksen tulos pysyi näissä aineissa suunnilleen ennallaan. Sama ilmiö näkyy muissa Pohjoismaissa.
Maahanmuuttotaustaisilla oppilailla on edelleen selvä osaamisero kantaväestöön, mutta maahanmuuttotausta ei itsessään täysin selitä eroa: osa erosta liittyy ryhmien erilaisiin sosioekonomisiin taustoihin.
Erityisen kiinnostavaa tuloksissa oli se, että koulujen väliset erot ovat edelleen kansainvälisesti pieniä, mutta koulujen sisäinen luonnontieteiden osaamisen vaihtelu oli Suomessa jopa tutkimuksen suurinta ja yhä kasvussa.
Jos koululta odotetaan enemmän, sille pitää myös antaa mahdollisuus onnistua
Yksi asia on selvä: jos lukeminen, keskittyminen ja pitkäjänteinen työskentely ovat entistä vaikeampia, koulun ja kirjastojen tehtävä ei ole muuttunut vähemmän tärkeäksi.
Kunnat järjestävät perusopetuksen, ja sote-uudistuksen jälkeen sivistyspalvelut muodostavat valtaosan kuntien nettokäyttökustannuksista. Samaan aikaan kuntien valtionosuuksiin kohdistuu leikkauksia: Kuntaliiton mukaan vuonna 2026 valtionosuuksia leikataan 75 miljoonalla eurolla ja vuonna 2027 vielä 60 miljoonalla eurolla sekä aiempaa suuremmalla indeksijarrulla. Kuntaliiton ennakkolaskelman mukaan yli 200 kunnan valtionosuudet ovat vuonna 2027 pienenemässä.
Kun käytettävissä oleva raha vähenee, kunnassa joudutaan päättämään, mistä sopeutetaan. Kuntaliitto arvioi paineiden kohdistuvan erityisesti sivistys- ja työllisyyspalveluihin.
Näen tämän myös omassa kotikaupungissani Raisiossa. Kaupunki on viime vuosina vastaanottanut ukrainalaisia, ja kouluissa on tarvittu esimerkiksi valmistavaa opetusta, kielitukea ja muuta oppimisen tukea. Tarve ei katoa samalla hetkellä, kun määräaikainen hanke tai valtionavustus päättyy. Jos lisäresurssi on rakennettu projektirahan varaan, kunta joutuu rahoituksen loppuessa ratkaisemaan, pystyykö se jatkamaan samaa tukea omasta budjetistaan.
Nykyään koulutuksesta puhutaan helposti työelämän, tuottavuuden, osaajapulan ja talouskasvun kautta. Koulun tehtävä ei kuitenkaan ole vain tuottaa tulevaisuuden työntekijöitä tai parantaa Suomen sijoitusta kansainvälisessä vertailussa, sillä sivistys on jo itsessään tärkeä arvo.
Ehkä yksi vastaus heikkoihin Pisa-tuloksiin onkin palauttaa koulutuksen keskusteluun jotain, joka on viime vuosina jäänyt tehokkuuspuheen alle: oppiminen ja sivistys ovat arvokkaita myös silloin, kun niiden hyötyä ei voi välittömästi mitata euroissa.
Konkreettisia toimia oppimistulosten kasvuun saattamiseksi:
- Perustaidot ja pitkäjänteinen työskentely takaisin keskiöön. Lukemiselle, kirjoittamiselle ja matematiikalle pitää olla opetussuunnitelmassa varattuna riittävästi aikaa. Painetut materiaalit ja kynällä kirjoittaminen takaisin kunniaan!
- Tuki sinne, missä sitä tarvitaan. Pisa-tulosten ehkä olennaisin tasa-arvokysymys liittyy oppilaiden välillä tapahtuvaan oppimistulosten kasvuun. Tuki pitää saada mahdollisimman varhain riippumatta siitä, johtuuko tarve oppimisvaikeudesta, kielitaidosta tai perheen tilanteesta.
- Opettajat mukaan ratkaisuihin. Luokkahuoneiden arkea ei uudisteta poliitikkojen somekanavissa, vaan tutkijoita ja koulujen henkilökuntaa kuunnellen.
- Kunnille riittävä ja ennakoitava rahoitus. Jatkuvat säästöpaineet tekevät pitkäjänteisestä koulutuksen kehittämisestä vaikeaa. Koulutuksen rahoitusta pitäisi arvioida suhteessa siihen, mitä sillä halutaan saavuttaa.
- Tutkitaan ennen kuin hutkitaan. Vaikeisiin kysymyksiin on turha hakea helppoja vastauksia. Pisa-tulokset kertovat siitä, missä ongelmia (ja onnistumisia!) on, mutta tarvitaan vielä erillistä tutkimusta, jotta oppimiserojen todellisiin juurisyihin päästään kiinni.