Olen eduskuntavaaliehdokas kevään 2019 eduskuntavaaleissa, sillä olen kyllästynyt hyvinvointivaltion alasajoon, kabinettipolitikointiin, ilmastonmuutoksen väheksymiseen ja kädet nuorten taskuissa elämiseen. Tahdon puolustaa tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, puhua nuorten asioista, koulutuksesta, hyvästä työelämästä sekä ympäristöstä ja luonnosta.

Minustako päättäjä?

Päädyin politiikkaan kevään 2017 kuntavaalien myötä. Mielestäni nuorten ääni oli aliedustettuna kotikuntani Raision päätöksenteossa, ja olin valmis tekemään asialle jotain.  Vasemmistoliitto oli minulle aina selkeä valinta: mielestäni puolue oli ainoa, joka teki päätöksiä lupaustensa mukaisesti, piti pienemmän puolta ja esillä vähemmistön ääntä. Myös toiminta Vasemmistonuorissa teki minuun vaikutuksen – Vasemmistonuorissa jokaisen ääni oli yhtä tärkeä, kenenkään kokemusta ei väheksytty ja yhteiskunnallisiin asioihin otettiin kantaa kärkkäästi, toisinaan jopa Vasemmistoa haastaen.

Kevään 2017 kuntavaalit veivät minut suuriin saappaisiin: minut vallittiin kaupunginvaltuutetuksi, valtuuston toiseksi varapuheenjohtajaksi sekä Varsinais-Suomen maakuntahallituksen jäseneksi. Huomasin nopeasti, ettei päätöksenteossa kaikkien äänillä ollut yhtäläistä painoarvoa. Oli tunnettava oikeat ihmiset ja luotava verkostoja – toisaalta hyväksyttävä se, että suurtenkin ryhmien mielipiteen saattoi muodostaa yksittäinen ihminen. Opin heti alusta alkaen inhoamaan politikointia, mutta jouduin sen hyödyntäjäksi ja pelinappulaksi ajoittain myös itse. Minulle oli alusta asti selvää, että yksi tärkeimmistä asioista, joita voisin itse ajaa päätöksenteossa on lähidemokratia ja osallistaminen.

Lasten ja nuorten asialla

Olen pitänyt päättäjänä ääntä monenlaisten sidosryhmien ja teemojen puolesta aina ympäristöteemoista varhaiskasvatukseen, hoivapalveluista sosiaalialaan ja vaikuttamismahdollisuuksien parantamisesta kaavoitukseen. Nuorten asialla toimiminen on kuitenkin tullut jäädäkseen.

Nuorten ääni on aliedustettuna päätöksenteossa ja yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. Viime kuntavaaleissa vain kolmannes alle 25-vuotiaista äänesti, minkä takia päättäjiksi päätyi erityisen paljon niiden ikäluokkien edustajia, jotka tajusivat käyttää ääntään. Mielestäni matala äänestysprosentti tai nuorten päättäjien puuttuminen eivät ole suoranaisesti nuorten syytä, vaan politiikassa vallitsevan keskusteluilmapiirin ja päätösten sisältöjen syytä. Koulutuslupausten rikkomiset, amiksilta leikkaaminen ja nuorten sosiaali- ja työllistämispolitiikan tärkeyden vähäksyminen eivät kannusta nuoria osallistumaan yhteiseen päätöksentekoon. On vaikea vaatia oikeuksiaan samalla, kun hallitus vähentää valtionvelkaa painostamalla nuoria siirtymään opintolainapainotteiseen opiskeluun. On mahdotonta uskoa päätöksentekoon, kun ilmastonmuutosta ei oteta päättäjien keskuudessa tosissaan ja on ahdistavaa kuvitella tulevaisuutta, jossa hyödyllisen kansalaisen status määritellään tuottavuudessa ja ylläpidon keveydessä.

Eduskuntavaalikampanjassani

Suuntaan kohti kevään 2019 eduskuntavaaleja valmiina haastamaan koulutusleikkauksia, nykyistä sosiaaliturvajärjestelmää ja kasvavaa eriarvoistumista sekä kiinnostuneena puhumaan perhevapaauudistuksesta, perustulosta, nuorten työllistymismahdollisuuksista ja ilmastopolitiikasta, jossa vastuu on ennen kaikkea yhteiskunnan, ei vain yksilön.

Äänestyspäivät
Ennakkoäänestys: 3. – 9.4.2019
Vaalipäivä: 14.4.2019