Hyvät toverit,
Joka kerta tälle lavalle vappupuhetta pitämään noustuani olen painanut valkolakin päähän vapun ja sivistyksen kunniaksi. Kuitenkin, joka vappu, kuten myös touko-kesäkuun vaihteessa koulujen päättyessä, olen pohtinut ylioppilaslakin merkitystä ja toisaalta myös sen tarvetta. Ylioppilaslakki on alun perin ollut osa ylioppilaiden univormua, siis koulupuvun osa. Kun univormun muut osat ovat jääneet pois, lakkia on yhä käytetty erityisesti kesäaikaan, vapusta aina koulujen alkamiseen elokuussa, aivan päivittäisessä käytössä. Alun perin naiset eivät ole saaneet pukeutua lakkiin, vaan heidän on pitänyt tyytyä käyttämään hatustakin löytyvää lyyraa koristeena.
Nykyään pukeudumme ylioppilaslakkiiin pääsääntöisesti kerran vuodessa: vappuna. Lakin idea osana univormua ei suinkaan ole kadonnut, vaan se on edelleen tapa osoittaa muille, että kuulumme kouluttautuneiden joukkoon. Vaikka emme tiedostaisi sitä, lakki on meille statussymboli, joka erottaa meidät kouluttautuneet niistä, joilla kouluttautuminen on jäänyt syystä tai toisesta peruskoulun tai kansakoulun tasolle.
Hyvät ystävät,
Vasemmistoliiton pitkäaikainen tavoite toisen asteen maksuttomuudesta on vihdoin toteutunut. Vuonna 2021 peruskoulusta valmistuneet ovat ensimmäinen ikäluokka, joille koko toisen asteen koulutus on maksutonta, aina opetuksesta ruokailuun ja kirjoista läppäreihin. Maksuttomuus on osa isompaa uudistusta, oppivelvollisuuden laajentamista, jossa jokainen peruskoulun päättävä nuori siirtyy opiskelemaan peruskoulun jälkeen toiselle asteelle.
Toverit,
Pohtiessani tätä vappupuhettani mietin ensin, pitäisikö minun protestina vaihtaa kesken puheen ylioppilaslakki rakkaaseen Vasemmiston retrolippikseeni. Lakki ja sen merkitys kuitenkin muuttuvat ajan mukana. Tulevaisuudessa yhä useampi, ja jonain päivänä joka ikinen, vapun työväenlauluiltaan osallistuva tai vappupuhetta torilla pitävä on valkolakin omistaja, ja samalla statussymbolista on tullut yhdenvertaisen sivistyksen eteen tekemämme työn symboli.
Hyvät toverit,
Maailma, ja työelämä sen mukana, muuttuvat kovaa vauhtia. Sen lisäksi, että työelämä vaatii osaajiltaan jatkuvasti yhä korkeampaa koulutustasoa, työelämän vaatimukset ovat muuttuneet. Enää ei riitä, että kouluttautuessaan oppii omaksumaan senhetkisen vallitsevan tietotaidon itselleen, sillä oppiminen jatkuu myös valmistumisen jälkeen. Tulevaisuuden oppiminen on jatkuvaa, ja ulkoa oppiminen on vaihtunut oppimaan oppimiseksi ja kriittisen ajattelun kehittämiseksi.
Maassa, jossa syrjäytyminen alkaa jo peruskoulussa ja syrjäytymiseen vaikuttavat erityisesti perheen sosiaaliluokka ja asema yhteiskunnassa, olisi hyvinvointivaltion asia taata jokaiselle nuorelle turvallinen nuoruus, jossa syrjäytymistä ehkäistään mm. koulutuksen keinoin. Ammattia ei opita kotona, sosiaalisia suhteita ei luoda yksin, eikä aikuisuudesta opita ilman aikuisen esimerkkiä. Riittävän ja laadukkaan lähiopetuksen tulisi olla suomalaisen koulutusjärjestelmän kruununjalokivi, asia, jota viemme maailmalle ja joista meidät tunnetaan. Riittävä lähiopetus on myös tasa-arvokysymys, jolla on syrjäytymistä ehkäisevä vaikutus.
Samalla kun työn vaatimukset muuttuvat, myös työn kuormittavuus kasvaa. Työssäkäyvien lisäksi yhä useampi korkeakouluopiskelija on uupunut, ja uupumus on saavuttanut myös lukio-opiskelijat. Kun työelämä muuttuu, tapamme tehdä työtä on muututtava samalla.
Me tarvitsemme osaajia myös tulevaisuudessa. Osaajia, jotka ovat kouluttautuneita työhön, joka ei kuluta osaajiaan loppuun ja aja vaihtamaan ammattia jo ennen kuin ura on kunnolla alkanutkaan. Me tarvitsemme osaajia, joiden koulutus ei ole vain yksi monivuotinen Teams-puhelu. Tarvitsemme osaajia, joiden työtä arvostetaan ja joille maksetaan työstään riittävä palkka.
Me tarvitsemme työrauhaa ja lempeämpää työelämää, joka ei uuvuta meitä.
Hyvät ystävät,
Miksi eri ammattien arvostus näkyy yhteiskunnassamme niin eri tavoin? Miksi yhden työ on ura kun toisen kutsumusammatti?
Kun suomalainen päätyy töihin yksityiselle sektorille, hän toteuttaa uraa. Hänestä kirjoitetaan ihannoivia uutisjuttuja, joissa kerrotaan, kuinka tehokkaasti hän opiskellut, kuinka väsymättä on hankkinut uusia kontakteja ja verkostoja ja kuinka paljon hän on antanut itsestään työlleen. Ja kuinka jokainen tekee itselleen omannäköisensä tulevaisuuden, joka maksaa tekijälleen arvoisensa palkan.
Kun suomalainen päätyy töihin julkiselle sektorille, hän on löytänyt kutsumusammatin. Hänestä kirjoitetaan uutisjuttuja, joissa häntä ei mainita nimeltä, vaan hän on osa harmaata massaa. Päättäjät haukkuvat hänet budjettikäsittelyissä ahneeksi ja laiskaksi ja sairauslomapäivien määrää syynätään suurennuslasin kanssa. Hänelle ei makseta palkkaa, koska hän on työnsä asiantuntija, vaan jotta lakisääteiset tehtävät saataisiin suoritettua. Tärkein palkka on työstä saatava ilo siitä, että työntekijä saa toteuttaa kutsumustaan.
Kun suomalainen päätyy töihin julkiselle sektorille, hän saa palkaksi toteuttaa kutsumustaan, ja kirsikkana kakun päälle häntä uhkaillaan pakkotyölaeilla ja lakko-oikeuden rajoittamisella.
Kun viikonloppu ei riitä työstä palautumiseen, voiko viikonloppua enää kutsua vapaapäiviksi? Jos saamme päivittäin kokea työssämme väkivallan uhkaa, vajaamiehitystä ja kokemusta siitä, ettemme ehdi tehdä työtämme kunnolla, miksi haluaisimme jäädä kyseiseen työpaikkaan tai kyseiselle alalle?
Hyvät toverit, kuntatyöntekijät ansaitsevat työstään riittävän korvauksen. Varhaiskasvatuksen työntekijät, lähihoitajat ja sairaanhoitajat ansaitsevat saada työstään työn vaativuutta vastaavaa palkkaa. He ansaitsevat saada palautua vapaapäivinään ja kokea onnistumisen tunteita työssä, jossa on tarpeeksi resursseja.
Kun jokainen puolue toitottaa kanssani samaa mantraa lehtien sivuilla, miksi emme ole jo onnistuneet korjaamaan vallitsevaa tilannetta?
Ystävät,
Päättäjänä joudun todistamaan tulevia kurjia vuosia, kun emme tule löytämään tarpeeksi osaajia tehtävään työhön. Hoitajavajetta ei paikata vain kouluttamalla lisää osaajia, jos alaa vaihdetaan vain muutama vuosi valmistumisen jälkeen. Me kaikki tiedämme tämän, mutta silti olemme auttamatta myöhässä.
Suomen väestö ikääntyy EU-maista nopeiten. Vuonna 2030 jo neljäsosa väestöstämme on vanhuksia. Jo nyt lähisukuun kuuluvien vanhusten hoitaminen oman arjen ohessa yleistyy jatkuvasti ja omaiset paikkaavat kotihoidon tarjontaa yhä useammin. Selvitysten mukaan kolmasosa suomalaisista työikäisistä on omaishoitajia, vaikka virallisia sopimusomaishoitajia työikäisistä löytyy vain 18 000. Mitä tapahtuu, jos edes osa tästä näkymättömästä palkattomasta hoivatyöstä jää tekemättä omaisten taholta?
Se hoivatyö, joka jätetään tekemättä palkatta, jää yhteiskunnan tehtäväksi. Kuinka aiomme varautua tähän mahdolliseen seuraavaan tulevien vuosiemme hoitajapulaan?
Rakkaat ystävät,
Ajatukseni ovat tänään Ukrainassa. Sodan pitkittyessä turrumme sodan kauheuksille. Sodasta tulee osa arkea ja päivä päivältä intomme nousta barrikadeille laskee. Olemmeko tosiaan tehneet jo kaikkemme ajaaksemme Venäjän niin ahtaalle, että se kokisi painetta lopettaa julman hyökkäyssodan Ukrainassa?
Sodan alkamisen jälkeen EU on maksanut ostamastaan kaasusta Venäjälle lähes 27 miljardia euroa, öljystä taas lähes 20 miljardia euroa. Ja kun pakotteet ovat ajaneet Venäjän talouden ahtaalle, Venäjä on alkanut kerätä energiamaksut ruplina ja näin elvyttänyt omaa valuuttaansa.
Meillä ei ole varaa rahoittaa Venäjän hyökkäyssotaa enää päivääkään. Meidän tulee irtautua Venäjän fossiilisista energiamuodoista niin pian kuin mahdollista ja siirtyä tuottamaan omavaraisesti uusiutuvaa tai hiilidioksidipäästötöntä energiaa omaan käyttöömme.
Hyvät ystävät ja toverit,
Olen iloinen päästessäni juhlimaan kanssanne kasvotusten vappua ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen. Tyypillisesti tahtoisin lopettaa puheeni vauhdikkaaseen vappumarssiin, mutta tällä kertaa olen pyytänyt järjestäjiltä, että saisimme puheeni jälkeen rauhoittua kuuntelemaan Jäähyväiset Aseille Liisa Tavin esittämänä.
Hyvät ystävät ja toverit,
Oikeudenmukaista, solidaarista ja turvallista vappua kaikille!
Vappupuhe on pidetty Raision torilla 1.5.2022 Raision Vasemmistoliiton vappujuhlassa.