Liityin puolueeseen vuonna 2015 vaali-iltana. Perussuomalaisten toinen jytky sekä Keskustan ja Kokoomuksen tehostamispuheet kylmäsivät minua ja saivat tulevaisuuden tuntumaan turvattomalta.
Läheisemmin politiikkaan mukaan lähdin vuoden 2016 lopussa, kun minua pyydettiin kuntavaaliehdokkaaksi. Olin juuri muuttanut opiskeluvuosien jälkeen takaisin kotikaupunkiini Raisioon, ja valtuuston kokoonpano pohditutti minua. Missä olivat nuorten ääntä puolustavat päättäjät? Miksi valtaosa vallasta keskittyi miehille?
Asettuminen ehdolla näissä eduskuntavaaleissa ei ollut itsestäänselvää. Kerroin jo hyvissä ajoin muille puolueen toimijoille, että perheeseen tulisi toinen lapsi maaliskuussa, enkä välttämättä ehtisi kampanjoida täysillä keväällä. Tiesin kuitenkin, että moni asia, joka minut oli saanut alun perin mukaan politiikkaan, oli yhä ratkaisematta. Marinin hallitus oli saanut minut tuntemaan oloni turvallisemmaksi tulevaisuudesta, mutta samalla moni tärkeä asia oli jäänyt uudistamatta tai viety puolittain loppuun hallituskauden aikana. Translaki, eläinsuojelulaki, kaivoslaki, vammaispalvelulaki, muutamia mainitakseni…
Marinin hallitus oli saanut minut tuntemaan oloni turvallisemmaksi tulevaisuudesta, mutta samalla moni tärkeä asia oli jäänyt uudistamatta tai viety puolittain loppuun hallituskauden aikana. Translaki, eläinsuojelulaki, kaivoslaki, vammaispalvelulaki, muutamia mainitakseni…
Minulle turvallisuus ei tarkoita vain niitä turvallisuuden aspekteja, joista olemme ahkerasti puhuneet viime vuosien aikana, kuten sotaa tai koronaa. Minulle turvallisuus on erityisesti arjen turvallisuutta. Sitä, että voi luottaa tulevaisuuteen ja tietää tulevansa toimeen ansioillaan. Että on varaa ostaa ruokaa, maksaa vuokra, kouluttautua ja tarjolla lapsille harrastusmahdollisuuksia. Sitä, että uskaltaa liikkua kadulla, hakea töitä ja tulla kohdatuksi omana itsenään, ilman ennakkoluuloja tai syrjintää. Sitä, että tietää yhteiskunnan kantavan sairauden, työttömyyden ja vanhuudenkin aikana.
Vaikka Sipilän hallituksen pahimpia leikkauksia on ehditty korjailla pian jo neljän vuoden ajan, näen, että Turvallisemman tulevaisuuden puolesta sopii nyt vaaliteemakseni paremmin kuin koskaan. Lapsiperheiden köyhyys, koulutukseen tarvittavat lisäresurssit, ilmastonmuutos ja toimeentulon haasteet ovat nimenomaan turvallisuuskysymyksiä, jotka uhkaavat usean suomalaisen perusturvallisuutta. Nyt on aika jatkaa Vasemmiston hallituksessa aloittamaa hyvää työtä.
Turvallisemman tulevaisuuden puolesta sopii nyt vaaliteemakseni paremmin kuin koskaan
Seuraavalla eduskuntakaudella tarvitsemme panostuksia kaikkien turvallisuuteen, jotta tulevaisuus ei tuntuisi kenellekään liian ahdistavalta. Turvallinen tulevaisuus rakennetaan järkevästä perustoimeentulosta ja sosiaaliturvasta, rohkeasta ilmasto- ja luontoa varjelevasta ympäristöpolitiikasta, tasa-arvoisista ihmisoikeuksista, kestävästä työelämästä sekä panostuksista varhaiskasvatukseen ja koulutukseen.
Kohti vastikkeetonta perustuloa
Tällä hallituskaudella käynnistys sosiaaliturvauudistuksen selvitys tulee saattaa valmiiksi ja Suomen tulee suunnata kohti vastikkeetonta perustuloa, jonka tehtävä on turvata toimeentulo, ei pelotella tai rangaista. Mielestäni sosiaaliturvan byrokraattisia rakenteita ja kannustinloukkuja puretaan parhaiten vastikkeettoman sosiaaliturvan avulla. Jokainen meistä tahtoo varmasti kokea itsensä hyödylliseksi, käydä töissä, opiskella tai osallistua hyväntekeväisyys- ja yhdistystoimintaan. Perustulo mahdollistaa sen, että hyvinvointiyhteiskunnassamme nautitaan monenlaisesta työstä ja osaamisesta.
Koulutuslupaus, joka pitää
Koulutukseen on kohdistettu leikkauksia jatkuvasti aina 90-luvulta lähtien; ainoastaan tämänhetkinen hallituksemme tekee tähän poikkeuksen. Pelkästään viime hallitus leikkasi koulutuksesta 690 miljoonaa euroa, ja saamme nyt pikku hiljaa nähdä toimien vaikutukset. Lapset ja nuoret ansaitsevat panostuksia osaamiseen ja hyvinvointiin, eivät raippaa ja leikkauksia jo ennen kuin pääsevät itse vaikuttamaan asioihinsa. Ryhmäkokoja tulee pienentää, amisopetuksen lähiopetusta lisättävä ja yliopistojen perustutkimukseen on panostettava. Samalla opiskelijoiden opintolainojen räjähdysmäinen kasvu on pysäytettävä. Nyt on aika panostaa lapsiin ja nuoriin!
Suomi raiteille
Kuvittele Varsinais-Suomi, jossa pääsee töihin, sairaalaan ja harrastuksiin junalla tai bussilla. Varsinais-Suomi, jossa hyvinvointialue tekee yhteistyötä alueen julkisen liikenteen kanssa. Turun Kupittaan työssäkäyntialue tai Turun päärautatieasema, johon pääsee lähijunalla ilman, että täytyy murehtia keskuskaupungin parkkikaaoksesta. Varsinais-Suomi, jossa nuori pääsee lukioon tai ammattikoulutukseen ilman omaa autoa.
Mahdollisimman kattava ja kohtuuhintainen julkinen liikenne on kestävin tapa liikkua tulevaisuudessa, kaikilla ei voi olla omaa autoa (edes sähköautoa). Varsinais-Suomessa ykkösprioriteetin tulee olla lähijunaliikenteen mahdollisimman nopea käynnistäminen.