Emma Lindqvistin ja Sasu Haapasen mielipidekirjoitus. Julkaistu 30.12.2018 Turun Sanomissa.
Varsinais-Suomen maakuntahallitus kävi maanantaina 17.12.2018 lähetekeskustelun maakunnan tavoitteista tulevaan hallitusohjelmaan. Keskustelussa maakunnan kannalta tärkeiksi teemoiksi nousivat maakunnan positiivisen rakennemuutoksen ja työllisyyden kehityksen tukeminen sekä osaavan työvoiman saatavuus. Varsinais-Suomessa olisi nyt hyvä aika pohtia niitä tukitoimia, joita erityisesti maakuntamme nuoret tarvitsevat muutoksen keskellä.
Positiivisella rakennemuutoksella ei saa oikeuttaa vastoinkäymisiä ja ongelmia, joita nuoret kohtaavat siirtyessään työelämään.
Positiivisen rakennemuutoksen keskellä vauhtisokeus uhkaa päättäjiä: kasvua ja elinvoimaa tavoitellaan silläkin hinnalla, että uusien työpaikkojen määrä nähdään vain lukuna, eikä laatua muisteta tarkastella. Vaikka työttömyys ja erityisesti nuorisotyöttömyys ovat laskussa koko Varsinais-Suomessa, laadukasta edunvalvontaa ei saa unohtaa. Positiivisella rakennemuutoksella ei saa oikeuttaa vastoinkäymisiä ja ongelmia, joita nuoret kohtaavat siirtyessään työelämään.
Maakuntamme nuoret tarvitsevat kokonaisvaltaista ja pitkäjänteistä tukea opiskeluun ja työllistymiseen. Maakunnan kansanedustajien tulee tukea päätöksenteossaan maksutonta ja laadukasta perusopetusta ja toisen asteen koulutusta sekä suomalaisen tutkimus- ja kehitysrahoituksen kasvattamista ja innovaatioiden tukemista. Työvoiman ja työn kohtaanto-ongelmaan on panostettava entistä enemmän, ja muuntokoulutusta on tarjottava tulevaisuudessa myös muille kuin insinööriopiskelijoille. On muistettava, että tälläkin hetkellä Varsinais-Suomen suurin työnhakijaryhmä löytyy keskiasteen koulutetuista, eli ammatti- tai ylioppilastutkinnon suorittaneista.
Työn murroksessa nollatuntisopimukset, epätyypilliset työsuhteet, määräaikaisten sopimusten ketjuttaminen ja uudet järjestäytymättömät työpaikat luovat ennenkokemattomia haasteita nuorten työelämään siirtymiselle. Yhden työpaikan palkka ei enää välttämättä riitä toimeentuloon ja on otettava tunteja useammalta eri työnantajalta. Erityisesti alustatalous riipii tällä hetkellä perinteisten työmarkkinoiden lainalaisuuksia: työehtosopimukset puuttuvat kokonaan ja ulkomaisen työnantajan direktiolla tuntipalkat polkevat suomalaisia pohjapalkkoja laittomuuden rajoilla.
Varsinaissuomalaiset nuoret tarvitsevat lisää ja parempia mittareita työelämänsä edunvalvontaan.
Positiivisella rakennemuutoksella koreilu tai työllisyyslukujen seuraaminen orjallisesti ei riitä – varsinaissuomalaiset nuoret tarvitsevat lisää ja parempia mittareita työelämänsä edunvalvontaan. Mittareilla tulisi pystyä seuraamaan nuorten työelämään merkittävästi vaikuttavia seikkoja, kuten viikottaisia tuntimääriä, järjestäytymistä, palkkatasoa, peruspalkkaa, ohjausta ja koulutusta, luottamusvaltuutettujen valitsemista sekä työterveyden järjestämistä. Varsinaissuomalaisten päättäjien on nyt aika muistaa, että nuoremme ansaitsevat pitkäjänteistä tukea koulutukseensa ja työelämäänsä. Ehkä nuoremme voivat jo parinkymmenen vuoden päästä kertoa meille, näyttäytyikö rakennemuutos heille positiivisena vai ei.
Emma Lindqvist – vas, Raisio
Sasu Haapanen – vas, Turku
Kansikuva: Rannikkoseutu / Päivi Savolainen
